Terveiset Tromssasta!

Istuskellaan Smortorget-nimisessä kahvilassa ja muistellaan meidän tähänastista road trippiä. Vasta viisi päivää ollaan oltu reissussa, mutta paljon on ehtinyt tapahtua. Reissu on ollut aivan mahtava! Maisemat on ollu uskomattoman hienoja ja paikalliset ihmiset todella ystävällisiä. Ainoa (iso) miinus on tämä sää, joka on aivan hirveä :D Pohjois-Norjan ilmasto tähän aikaan vuodesta muistuttaa Etelä-Suomen syyssäitä. Välillä sataa ja välillä paistaa, mutta suurimman osan ajasta on ihan hemmetin kylmää, koleaa ja tuulista. Myös selkä ja niskat huutaa hallelujaa autossa ja teltassa nukkumisesta, ja pehmeä kotisänky on mielikuvissa taivaspaikkaan verrattavissa oleva ihanuus, jonka kokemiseen on tosin vielä aikaa.

Rovaniemellä auton peräkontiin lastatut eväät on riittäny matkalle hyvin. Pakattiin mukaan mm. pastaa, riisiä, nuudeleita, tonnikalaa ja näkkäriä. Matkakulut on pysyny pieninä, kun ei ole tarvinnut ostaa ruokaa "lapinlisien" kera. Trangia on siis ollut kovassa käytössä!

Tähänastisista etapeista:

Rovaniemeltä lähdettiin viime keskiviikkona Utsjoelle ja vietettiin eka yö teltassa Norjan puolella Tenojoen rannalla Karasjoen lähistöllä. Aamulla jatkettiin matkaa Nordkappiin. Tuo Euroopan pohjoisin kohta oli niin sumupilvien peitossa, ettei näkyvyys ollut paljon kahta metriä enempää. Sitä vaan arvailtiin, millaisissa maisemissa oltiin ja miten korkealla! Tie kiemurteli jossain vuoriston laella ja kuviteltiin ajavemme kilometrien korkeudessa rotkojen reunalla. Todellisuudesta ei ole mitään tietoa!

Toinen yö vietettiin Laksevin ja Altan välillä vuorten keskellä. Päädytiin nukkumaan autossa kaatosateen vuoksi. Aamulla jatkettiin matkaa Hammerfestin kautta Altaan. Noin 20 km ennen Altaa vuoristotieltä avautu aivan satumaisen upeat maisemat vuonoille. Tie kiemurteli vehreiden tunturimaisemien ja jokien keskellä laskeutuen jonnekin lumihuippuisten vuorten ja Jäämeren suuntaan. Ihan kuin jostain satukirjasta!

Teltan kuivatustalkoot :)

Altassa pystytettiin teltta vuonon perällä sijaitsevalle "rinnetontille" Kåfjordin lähistölle, joka osoittautui myöhemmin karavaanareiden ja kalastajien suosimaksi poukamaksi. Yhteisössä oli tosi lämminhenkinen tunnelma. Lapset juoksenteli teltan ympärillä ja eräs paikallinen kalamies innostui kertomaan meille kalajuttuja suu vaahdoten (ja kaljakuksa kädessä heiluen). Norjalaiset lapset kuunteli huvittuneina meidän auttavan ruotsin, suomen ja englannin sekaista mongerrusta, mutta elekielellä kommunikointi onnistui vallan mainiosti! Tunnelma oli aivan mahtava ja niin kodikas, että päätettiin jäädä vielä toiseksi yöksi.

Altasta jatkettiin matkaa tänne Tromssaan. Oltiin suunniteltu matkan varrelle Norjan ja Suomen rajalla sijaitsevan Halti-tunturin vallottamista, mutta tuo reissu tyssäsi moottorin ylikuumenemiseen jossain 800 metrin korkeudessa keskellä lumihuippuisia vuoria, jäisen Gualas-järven rannalla. Äkkijyrkät hiekkatiet oli Nellin kaksivetoiselle kaupunkikaaralle selkeästi liikaa, joten päätettiin palata takaisin maankamaralle. Vuoristoajo jyrkänteiden reunalla oli varsinainen near death experience eli jännitystä kerrakseen. Oltiin kiitollisia, että selvittiin elävänä tuosta pienestä tutkimusmatkastamme :D

Tämä päivä kulutetaan täällä Tromsassa sivistyksen parissa ja illalla jatketaan matkaa kohti Lofootteja. Jihuu!

Pysykää siis kuulolla! :)

Ps. Nelliltä paljon terkkuja!

-Emilia

Helsingistä Rovaniemelle

Hurraa! Matkan eka etappi on nyt suoritettu onnistuneesti! Kaksi harppua on päässyt turvallisesti Rovaniemelle. Automatka kesti pysähdyksineen 14 tuntia. Matka oli pitkä, mutta leppoisa. Tuli höpötelty niin maailman politiikasta kuin reissusuunnitelmistakin.

Pysähdyimme tankkauspaussilla Heinolan Tähtihovissa ja Suomen keskipisteen huitteilla Pyhäjärven Vaskikellossa. Näiden lisäksi kävimme kutsusta kaffettelemassa taivaallisten herkkujen äärellä Tikkakoskella ja täyttämässä vatsamme tulisilla intialaisilla herkuilla Oulun New Bombayssa.

Nyt huilaamme pari päivää Rovaniemellä Emilian ja Nikon "matalassa majassa". Eilinen meni kolmen viikon ruokashoppailuja tehdessä. Lidliin ja Prismaan upposi lähes neljä tuntia arvokasta lepoaikaa, mutta nyt on ruokaa ;) 

Sitikan pakoputki aloitti viimeistään Vaskikellojen luona epäsäännöllisen pörinän ja helman alle kurkattua paljastui, että pakoputken viimeinen kiinnike on ruostunut poikki. Reissulla tapahtuu ja sattuu. Jesarilla saisi (teoriassa) korjattua myös pakoputken, mutta lienee parempi viedä pikku sitikka ihan oikealle korjaajalle. Kivempi matkustaa pakoputki paikoillaan kuin se sylissä auton sisällä. 

Tänään ohjelmarumerossa on siis autokorjaamolla käynti ja toivottavasti illalla auton pakkaaminen. Tavoitteena on lähteä huomenna keskiviikkoaamusta huristelemaan Inarin kautta Nordkappiin. Saapi nähdä, mihin asti pääsemme ja missä yövymme. Ja saammeko auton kuntoon vielä tänään. Suuntaamme nyt jännityksellä metsästämään autokorjaamoa. Cu later! :)

-NelliBee

Kilpavarustelua sateen varalta

Kaikkihan tietää, että Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Kesä on kuitenkin kesä ja siitä tulee nauttia ulkona, maksoi mitä maksoi. Mutta millainen on juhannuksen jälkeinen sää Napapiirin pohjoispuolisessa Norjassa hyisen Atlantin rannoilla? Tarkeneeko tällainen etelän heitukka Atlantin jäätävässä tuulessa edes kesällä?

Tämä pohdinta on laukaissut meissä kahdessa harpussa kilpavarustelun hengen. Emilia osti jostain nettikaupasta hiihtohousut ja sadetakin. Ilmeisesti se sadetakki ei kuitenkaan pidä sadetta. Minä ostin jo aiemmin Torstain ulkoilutakin, joka on hengittävä ja pitää niin sadetta kuin tuultakin. Ajattelin selviäväni ilman asianmukaisia housuja reissulla. Katsoin kuitenkin tänään parin viikon sääennustetta Junkerdaliin ja Tromssaan. Luvassa alle +10C ja sadetta suurella todennäköisyydellä koko lähiajanjaksoksi.

Tulin järkiini ja kävin ostamassa kunnon Skilan ulkoiluhousut. Ne pitävät vettä 3000mm asti, pitävät tuulen ulkona ja vielä ovat hengittävät. Lahkeiden helmaan, kun vetää parikierrosta jesaria (turkulainen sana, joka tarkoittaa suomeksi ilmastointiteippiä), voi vaikka kahlata melkein vyötäröä myöten joessa. Jesari on muutenkin elintärkeä varuste reissussa. Olen kahdesti korjannut autonkin jesarilla. Toisella kerralla auton pohja meinasi tippua ja toisella taasen lokari viisti motaria pitkin. Takki ja housut on testattu suihkun alla ja toimivat oikein hienosti :)

Taannoin etsin rinkalle sadevaatetta. Halvimmat maksavat parikymppiä ja niiden laatu on kyseenalainen. Silloin ostin vitosella sadeviitan Prismasta. Hinta korreloi laadun kanssa. Paketin ansiokkaan retrohenkisen kuvituksen innoittamana jaan kuvan sinunkin kanssasi. Jos aurinkoa ei näy reissulla, levitän vain kirkkaankeltaisen lepattavan sadeviittani kaiken komeuden ylle ja liihottelen vuorenhuipulta toiselle.

Tällä erää suurin huoli on rillit. Miten rillit saa pidettyä kuivana sateella? Pitääkö etsiä joku muodikas lippalakki kirpputorilta? Tai sellainen tyylikäs nuuskamuikkuslakki? Sen verran sokeutta löytyy molempien harppujen silmistä, ettei ilmankaan rillejä pärjää. Jos sinulla on joku kikkakolmonen hihassa, autathan meitä selviämään :)

Katsotaan sitten reissussa, kumpi harppu lainaa ja kumman varusteita...

-NelliBee

"Matkaan taas kuljen nyt, suuntaa vaan en kysellyt!"

No niin! Yritän tässä miettiä, miten saisin kirjotettua avauspuheenvuorooni jonkun klassisen ja tyylikkään aloituksen. Mutta miten sitä voi kirjottaa mitään kovin vakavaa, kun taustalla soi Jukka Pojan Siideripissis :D

Nyt kuitenkin asiaan. Ajateltiin Nellin kanssa aloittaa yhdessä kirjottaa blogia meidän maailmanmatkoista ja ihan tavallisesta arkielämästä. Luet siis paraikaa kahden hieman höperön sisaruksen lifestyleblogia. Hienoa! Nelli on paljon kokeneempi somen käyttäjä ja se saa opettaa mulle tuota Instagramia, kun en oo siitä ite vielä ihan perillä. Itsellä kokemusta on lähinnä yliopiston opiskelijablogin kirjoittamisesta ja ainejärjestön webmasterina toimimisesta (nettisivujen tekoa ja päivitystä sekä jonkin verran somea siinä sivussa). Pyrin vastaamaan ensisijaisesti blogin ulkoasuseikoista ja Nelli keskittyy enemmän tuohon tekniseen puoleen. Yhdessä tätä kuitenkin tehdään, joten molemmilla on lusikkansa yhtä syvällä sopassa!

Tuutte huomaamaan, että sisaruksina meissä on Nellin kanssa paljon samaa, mutta jossain asioissa ollaan kuin yö ja päivä. Nelli on meistä kahdesta se sankarillisempi osapuoli. Isosiskona sen tehtävänä on ollu pitää meistä pienemmistä sisaruksistaan huolta, mikä pitää sisällään monenmoista hommaa. Tästä voidaan esimerkkinä heittää, että Nelli on se, joka puhdistaa haavat ja sitoo laastarit, jos esimerkiksi meitsi kaatuu pyörällä. Itse en siihen pysty, koska.... Hyi! Yök! MÄ INHOAN VERTA!

Me ollaan käyty myös partiota. Hahaa! Sitä voi olla vaikea uskoa, mutta totta se on! Olin toiminnassa mukana kymmenisen vuotta. Nellistä en muista. Yhtä pitkään ehkä? Sen kuitenkin muistan, että Nelli oli noilla partioleireilläkin aina se, joka piti siskosta huolta - jos siis osuttiin samalle leirille. Ainakin siltä osin, että Nelli tappo teltan sisälle eksyneitä hyttysiä sillä aikaa, kun mä olin turvassa makuupussin sisällä ja tiedustelin: "Joko sä tapoit ne kaikki?"

Tällasen historiapläjäyksen pohjalta onkin hyvä mainostaa, että ollaan tosiaan viimein (ja once again) lähdössä yhdessä reissuun. Eikä kyseessä oo mikä tahansa viiden tähden lomamatka, vaan lähdetään kiertämään Pohjois-Skandinaviaa rinkka selässä ja teltta kainalossa. Saa nähdä, mitä tästä tulee, nimittäin voi olla, että erätaitojen osalta jotain on viidessätoista vuodessa saattanut unohtua...! No mutta tyypilliseen tapaani pysyn uskollisena sille ajatukselle, että Nelli kyllä hoitaa. Että eiköhän me selvitä!

-Emilia

Metropolista Jäämerelle

          Olen verkossa valon ja auringon,
          paulassa koskien pauhun,
          lumossa hankien hotavai,
          vankina välkkyväin vetten,
          verkossa lähteiden puhtauden,
          siteissä nuotion sauhun,
          seitissä sumuisten tunturien,
          jotka siintävät metsien takaa,
          ja silti oon täysin vapaa! 

2 viikkoa H-hetkeen!
Suunnitelmat tiivistyvät ja into kasvaa päivä päivältä. Retkeilyvarusteita on täydennelty ja autoonkin on ostettu upouudet renkaat. Kohta on aika pakata kimpsut ja kampsut autoon, unohtaa arjen kiireet kotiin ja suunnata nokka kohti pohjoista. 

Vuodesta 2003 asti olemme unelmoineet kahden harpun kesken uudesta vaellusreissusta. Vettä on virrannut riittävästi Aurajoessa, ja nyt on aika tehdä unelmasta totta!

Matka alkaa Helsingistä juhannuksen jälkeen. Ensimmäisenä päivänä auton matkamittarin lukema tulee kasvamaan noin 850 kilometrin edestä. Rovaniemellä huilataan hieman, täydennetään elintarvikevarastoja ja tutustutaan alueeseen. 

Rovaniemellä ylitämme Napapiirin ja siirrymme Pohjois-Kalotin alueelle. Tavoitteena on ylittää napapiirin raja seuraavan kerran vasta, kun jalat ovat rakoilla, askelmittarissa on kertynyt parisataa kilometria käveltyä matkaa ja auton matkamittarissa neljätuhatta kilometria enemmän. Tämän etapin pituus on 711km ja määränpää Jäämeren rannalla pohjoisin kohta Euroopaa, jonne autolla pääsee. Tämän välietapin määränpää on siis Nordkapp.

Nordkapin jälkeen suunnitelmat ja aikataulut varmistuvat vasta myöhemmin. Reitti on kuitenkin jo pääpiirteittäin suunniteltu. Nordkapin jälkeen suuntaamme Altan kylää kohti. Altan kallioilta löytyy muinaisia kalliomaalauksia vuosilta 4200-500 jaa. Kalliomaalaukset on luokiteltu UNESCO:n maailmanperintökohteeksi eli "palces you must see in your lifetime". Nordkapista Altaan on matkaa noin 230km. 

Altan jälkeen seuraavana listalla on ensimmäinen päivävaellus ja Halti-tunturin huiputus Norjan puolelta. Haltin korkein huippu sijaitsee vain noin kilometrin päässä Suomen ja Norjan rajasta. Reisduoddarhal'dilla on korkeutta 1362m. Myös Suomen korkein kohta sijaitsee Haltilla. Suomen puoleisella huipulla on korkeutta 1324m. Suomen korkein kohta saa odottaa vielä parisen viikkoa ja seikkailun loppuetappeja. Auto on jää Guolasjarven eteläpuolelle. Viimeisen tien päästä on kymmenisen kilometria huipulle eli kevyillä varusteilla erinomainen matka päivävaellukselle. 

Guolasjarveltä matka jatkuu Tromsan kautta Loofooteille. Loofootit ovat saariryhmä Pohjois-Norjan rannikolla. Alueella on useita huippuja, jotka nousevat merestä jopa tuhannen metrin korkeuteen. Tavoitteena on ihailla saaristomaisemia, tutustua pieniin saaristolaiskyliin ja käydä huiputtamassa muutama komea vuori. Katsotaan, mitä kaikkea vielä keksimmekään.

Loofooteilta jatkamme matkaa Junkerdalin kansallispuistoon. Junkerdal on todennäköisesti eteläisin paikka Norjan puolella, jonne tällä reissulla eksymme. Alue on tunnettu runsaasta floorastaan ja ainutlaatuisista kasveistaan. Ajamme Trygvebyn erämajan nurkille ja suuntaamme siitä parin huipun kautta Balvatnetille ja lännestä muutaman huipun kautta takaisin Trygvebyhyn. Reissuun menee huiputusten määrästä riippuen 3-5 päivää. 

Junkerdalista matkaamme Ruotsin Kiirunan kautta Kebnekaiselle. Kebnekaise on Ruotsin korkein kohta. Tavoitteena on siis huiputtaa sekä Suomen että Ruotsin korkeimmat kohdat. Kebnekaisen eteläinen huippu nousee 2104 metrin korkeuteen ja sinne pitäisi päästä perusretkeilyvarusteilla. Selkeällä säällä Kebnekaisen huipulta näkee jopa 10% koko Ruotsin pinta-alasta. Kebnekaisen huiputus etelästä käsin pitäisi olla parin päivän homma. 

Seikkailun seuraava etappi onkin ja sitten Suomen puolella. Olemme varanneet reissun ainoan yöpymisen hotellissa Enontekiöltä Ounasjärven rannalta. Enontekiöllä joukkoomme liittyy kolmas seikkailija loppumatkan ajaksi. Välipäivänä ajamme Kilpisjärvelle koko porukan voimin ja huiputamme vihdoinkin sen Suomen korkeimman kohdan eli Haltin. 

Enontekiöltä alkaa sitten kotimatka. Kotimatka kulkee vanhoja askelmerkkejä pitkin Rovaniemen kautta Helsinkiin. 

Nyt reissun alkuun on se pari viikkoa jäljellä. Tämä on ihan uskomaton fiilis odottaa näin suuren unelman toteutumista. Sää hieman huolestuttaa, kun on tarkoitus asua kolme viikkoa taivaan alla. Nyt Tromssassa on sateista ja alle kymmenen astetta.

-Nelli Bee