"Matkaan taas kuljen nyt, suuntaa vaan en kysellyt!"

No niin! Yritän tässä miettiä, miten saisin kirjotettua avauspuheenvuorooni jonkun klassisen ja tyylikkään aloituksen. Mutta miten sitä voi kirjottaa mitään kovin vakavaa, kun taustalla soi Jukka Pojan Siideripissis :D

Nyt kuitenkin asiaan. Ajateltiin Nellin kanssa aloittaa yhdessä kirjottaa blogia meidän maailmanmatkoista ja ihan tavallisesta arkielämästä. Luet siis paraikaa kahden hieman höperön sisaruksen lifestyleblogia. Hienoa! Nelli on paljon kokeneempi somen käyttäjä ja se saa opettaa mulle tuota Instagramia, kun en oo siitä ite vielä ihan perillä. Itsellä kokemusta on lähinnä yliopiston opiskelijablogin kirjoittamisesta ja ainejärjestön webmasterina toimimisesta (nettisivujen tekoa ja päivitystä sekä jonkin verran somea siinä sivussa). Pyrin vastaamaan ensisijaisesti blogin ulkoasuseikoista ja Nelli keskittyy enemmän tuohon tekniseen puoleen. Yhdessä tätä kuitenkin tehdään, joten molemmilla on lusikkansa yhtä syvällä sopassa!

Tuutte huomaamaan, että sisaruksina meissä on Nellin kanssa paljon samaa, mutta jossain asioissa ollaan kuin yö ja päivä. Nelli on meistä kahdesta se sankarillisempi osapuoli. Isosiskona sen tehtävänä on ollu pitää meistä pienemmistä sisaruksistaan huolta, mikä pitää sisällään monenmoista hommaa. Tästä voidaan esimerkkinä heittää, että Nelli on se, joka puhdistaa haavat ja sitoo laastarit, jos esimerkiksi meitsi kaatuu pyörällä. Itse en siihen pysty, koska.... Hyi! Yök! MÄ INHOAN VERTA!

Me ollaan käyty myös partiota. Hahaa! Sitä voi olla vaikea uskoa, mutta totta se on! Olin toiminnassa mukana kymmenisen vuotta. Nellistä en muista. Yhtä pitkään ehkä? Sen kuitenkin muistan, että Nelli oli noilla partioleireilläkin aina se, joka piti siskosta huolta - jos siis osuttiin samalle leirille. Ainakin siltä osin, että Nelli tappo teltan sisälle eksyneitä hyttysiä sillä aikaa, kun mä olin turvassa makuupussin sisällä ja tiedustelin: "Joko sä tapoit ne kaikki?"

Tällasen historiapläjäyksen pohjalta onkin hyvä mainostaa, että ollaan tosiaan viimein (ja once again) lähdössä yhdessä reissuun. Eikä kyseessä oo mikä tahansa viiden tähden lomamatka, vaan lähdetään kiertämään Pohjois-Skandinaviaa rinkka selässä ja teltta kainalossa. Saa nähdä, mitä tästä tulee, nimittäin voi olla, että erätaitojen osalta jotain on viidessätoista vuodessa saattanut unohtua...! No mutta tyypilliseen tapaani pysyn uskollisena sille ajatukselle, että Nelli kyllä hoitaa. Että eiköhän me selvitä!

-Emilia