Elämää täällä ja tuolla

Viime lukuvuosi oli melko rankka opiskelujen suhteen. Koko vuonna tuli suoritettua noin 90 opintopisteen edestä opintoja, minkä lisäksi tein osa-aikatöitä Lapin yliopiston painossa ja pidin pianotunteja. Koko ajan oli pieni stressitila päällä, mutta se ei oikeastaan haitannut opiskelua. Itse asiassa musta tuntuu, että stressin alla ihminen on tehokkaimmillaan. Tässäkin voi tietysti tulla ylilyöntejä, eikä liiallinen ja jatkuva stressi voi kenellekään olla hyväksi.

Aloin kuitenkin miettiä, että miks mä teen tätä. Miks opiskelen satakymppi lasissa? Miks tuotan esseitä kuin liukuhihnalta ikään? Miks miks miks? Mikä järki tässä on? Voiko mitään oikeasti oppia, jos opiskelee vain tenttiä varten tai jos esseet alkaa vaikuttaa toistensa kopioilta? Onko sellanen opiskelu luovaa ja inspiroivaa? En tiiä. Ei varmaankaan.

Joka tapauksessa stressi sai pohtimaan myös, olenko mä suuntautumassa oikealle alalle. Millainen tulevaisuus mulla on, kun valmistun yhteiskuntatieteiden maisteriks matkailututkimuksesta? Mitä matkailututkimuksen asiantuntija oikeastaan tekee? Yliopiston ja ainejärjestön nettisivuilla tähän löytyy selkeä vastaus. Itsekin kirjoitin aiheesta vahvan ja määrätietoisen tekstin yliopiston opiskelijablogiin. Mistä siis johtuu tämä mun epävarmuus alaa kohtaan? Eikö se sittenkään ole juuri mua varten?

Kun sivuaineopinnot kasvatustieteiden tiedekunnassa tuntui paljon mielenkiintoisemmalta kuin oma pääaine, aloin harkita pääaineen vaihtoa. Olin saamassa kandin paperit juuri kevääksi ulos, joten nyt olisi paras hetki tehdä vaihdos, jos joskus. Purkauduin Nellille aiheesta puhelimessa ja se sanoi heti siltä istumalta, että voisin hakea maisteriopintoihin paitsi kasvatustieteisiin myös lähemmäs perhettä ja ystäviä eli takaisin Etelä-Suomeen. Suurin osa maisterihauista oli tuolloin kuitenkin jo päättynyt, mutta vielä oli muutama koulu jäljellä. Päätin hakea niin etelään kuin Lappiin. Ja sitten... tattada daa! Piinaavan odotuksen jälkeen posti toi kotiin iloisen kirjeen: "Sinulle on myönnetty opinto-oikeus Jyväskylän yliopistoon kasvatustieteiden tiedekuntaan". Jee! :)

Joten näin se nyt on, folks! Me muutetaan Jyväskylään! Nikolla (hellullani) on opinnot myös jo niin pitkällä, että muutto toiselle paikkakunnalle onnistuu. Ihanaa ihanaa ihanaa! En vois olla onnellisempi! Jyväskylän yliopisto on kasvatustieteiden mekka, minkä lisäksi kaupunki on todella kaunis, viihtyisä, kultturelli ja ennen kaikkea keskellä Suomea! Aivan mahtavaa, nyt on lyhyt matka kaikkialle! Ja kyllä, 300 km Turkuun tuntuu todella lyhyeltä Rovaniemellä asumisen jälkeen :D

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin...
Ihanaa viikonloppua kaikille ja toivottavasti näen teitä rakkaat ystäväni tästä lähtien hieman useammin kuin kerran vuodessa!

-Emilia